keskiviikko 21. elokuuta 2013

Roadtrip USA & Kanada, Part 2

Aloitin kertomaan jenkkireissusta jo edellisessä postauksessa (jonka voi lukea tästä). Lupailin "roudtrippimäisempiä" kuvia, joten täältä pesee. Kuvat eivät siis ole laadultaan parhaimmasta päästä, mutta niissä on fiilistä reissun päältä ja napsuja autosta käsin. Tulin siihen tulokseen muutenkin, että on helpompi kertoa matkasta tälläisenä sekalaisena kuvakertomuksena, koska reissusta on jo aikaa, enkä välttämättä muista tarkkoja faktoja enää. Kuvat muistuttavat samalla itseänikin, joten pienillä kuvateksteillä mennään ja kyselkää ihmeessä jos haluatte tietää enemmän.

Tässä esimakua Floridan pimeiltä teiltä. Ajoimme Alabamasta Floridan Key Westiin saakka, ja tältä näytti Evergladesin luonnonpuiston läpi kulkevalla tiellä yöllä. Meidän oli tarkoitus pysähtyä yöpymään matkalla, mutta jotenkin päädyimme ajamaan putkeen läpi yön, mikä ei ollut kaikista viisain päätös. Matka kesti noin 15 (ehkä enemmänkin pysähdyksineen) tuntia yhteensä ja ennen Evergladesin läpiajoa poliisi pysäytti meidät, ilmeisesti ajomme alkoi vaikuttamaan hieman väsyneeltä. Suurin syy pysäytykseen oli ilmeisesti se, että ajoimme vahingossa pitkät valot päällä pidemmän matkaa. Poliisisetä sitten kiltisti varoitteli meitä panttereista ja krokotiileistä ja muista eläimistä, jotka kulkevat pitkin teitä öisin. Jouduimme myös vähän vakuuttelemaan, että vaihdamme kohta kuskia ja jaksamme kyllä koko matkan. Näimme sellaisiakin kylttejä, missä varoitettiin vartavasten panttereista. Olimme myös kuulleet, että Floridassa oli boa-käärmeitä vapaina todella paljon. Ne voivat kuulemma luikerrella autoon pysähdyksenkin aikana, joten emme poistuneet autosta tuon rupeaman aikana. Ei puskahuussissa käynti huvittanut pilkkopimeällä. Olen itseasiassa melko varma, että ajoimme yhden käärmekerän yli... Oli todella hämärää, mutta kyllä se siltä näytti! Ilmeisesti jäi renkaiden väliin, emme siis ajaneet sen yli.


Näitä söpöjä kavereita kannattaa varoa Grand Canyonin lähistöllä. Saavuimme Grand Canyonille illan hämärtyessä, ja lähes jokaisessa mutkassa kiilteli peurojen tai muiden samankaltaisten elukoiden silmiä. Onneksi vältimme törmäykset.

Tämä oli reissumme pelottavin hotelli. Yövyimme yhden yön Flagstaffissä, joka oli pieni kyläpahanen. Paikasta tuli oikeasti mieleen kauhuelokuvat ja taisin herätä yölläkin muutamia kertoja painajaisuniin ja pelottavaan junan torven ääneen... Jännä kokemus.

Yleisesti ottaen kaikki hotellit ja motellit olivat jenkeissä siistejä ja huoneet suht isokokoisia. Suurimmassa osassa huoneista oli kaksi parisänkyä, vaikka yksikin olisi riittänyt. Vaikka kyllähän reissussa matkaväsymys iskee ja hermoja saattaa kiristää, joten välillä kaksi erillistä sänkyä tuli ihan tarpeeseen :D


Ajoimme matkan aikana monella eri autolla, tässä yksi niistä. Emme tarvinneet kahdestaan isoa autoa, joten nuo perusmallit riittivät hyvin. Tämä Kia vuokrattiin muistaakseni Las Vegasista, josta lähdimme ajelemaan Arizonaan ja Grand Canyonille. Ajoimme oikeastaan Utahiin asti, jossa ehdimme yöpyä vain yhden yön ja aamulla oli pakko lähteä takaisinpäin Vegasiin, josta lensimme Alabamaan. Tuo Utah jäi vähän harmittamaan, mutta ehkä ensi kerralla. Ajoimme pimeällä (taas) Zionin luonnonpuiston vierustaa, joka olisi ollut mahtavaa nähdä valoisallakin. Utahissa (kuva alla) koimme ensimmäisen syksyfiiliksen. Aamulla oli kostean viileää, ihan kuin Suomessa syksyllä. Tunne oli jännä Arizonan lämmön jälkeen.


Energiajuomaa upposi auton ratissa. Loppumatkasta massu alkoi jo kaivata kotiruokia, sen verran koville otti syödä ja juoda jenkkimättöä ja energiajuomia puolitoista kuukautta. Onneksemme saimme Alabamassa hetken aikaa myös kotiruokaa.

Elämää tien päällä... Pysähdyksissä Floridan Rosemary Beachillä, joka oli muuten huikea ranta. En ole ikinä nähnyt niin valkoista hiekkaa. Kuvia luvassa myöhemmin.

Ennen saapumista Floridan Key Westiin saimme kokea kunnon ukkosmyrskyn. Olimme ajaneet läpi yön, mutta tämä myräkkä pysäytti meidät lopulta vähän ennen päämääräämme. Oli pakko luovuttaa ja pysähtyä. Otimme nokoset ukkosmyrskun loppumista odotellessa jonkun pikaruokalan parkkipaikalla.


New Yorkin lentokentältä saimme tutun ja turvallisen Toyota Corollan, jolla karautimme Long Islandille. Kannatan Long Islandille menemistä kaikille Nykin matkaajille! Itselleni se jäi päällimmäiseksi mieleen Nykistä. Haluaisin nähdä paikan myös kesällä. Me olimme reissussa syksyllä, joten rannoista ja kesäfiiliksestä emme saaneet nauttia, mutta muuten tunnelma oli kohdillaan. Alempi kuva on myös Long Islandilta.


Manhattan-kyltin nähdessä alkoi vähän jännäämään... Nykin kentältä lähtiessä taisin saada pahimman paniikkihäiriön auton ratissa reissun aikana, oli nimittäin sen verran vilkasta. Muualla ameriikoissa sai ajaa melko rauhassa isoja teitä pitkin.

Tässä on hulppein menopelimme, jonka matkakumppanini halusi välttämättä vuokrata autovuokraamon työntekijän ylistyspuheen jälkeen Vancouverissa. Mustang. Hyvin kiihtyi, ei kai autosta muuta voi sanoa ;) Ajoimme mustangilla Whistleriin katsomaan upeita vuorimaisemia. Talvella joku muu menopeli voisi olla käytännöllisempi vuoristossa.


Seinä edessä. Maisemat alkoivat kohota vuoristoa lähestyttäessä.

Noniin, tässä tämä pläjäys. Juttua ja kuvia kyllä riittää, joten lisää on luvassa. Seuraavaksi ehkä taas vähän kauniimpia kuvia. 

3 kommenttia :

  1. Aivan törkeän mahtavia kuvia! Mä lähen seukkireissulle messiin :D

    VastaaPoista
  2. Ala sit keräämään rahaa :D Toi reissu oli kyllä mahtava, pakko ois päästä taas joskus roudtripille!

    VastaaPoista
  3. Joo, kunhan saadaan verot maksettua :/

    VastaaPoista